Lemmikin menettäminen

Moro!

Onko sinulla, koira kissa, mikä tahansa lemmikkieläin, ja olet joutunut sen hyvästelemään?  se suru se ikävä se tuska ja vaikein päätöksen tekeminen.  Kerron julkaisussa oman tarinani tästä. olen kokenut tämän nyt kahteen kertaan, kissan sekä koiran kanssa.

Itse tiedän tuosta ja tiedän mitä se tuska on tiedän miten vaikea se päätös on ja tiedän mitä tuskaa se on olla siellä lekurissa, kun se saa ensimmäisen nukutuslääkkeen ja tietää ettei sitä enään herätetä.  

Mulla oli saksanpaimenkoiran koira, kaverina.   oli mun päivien piristys lenkkikaveri  jaettiin ne hyvät ja huonotkin hetket ja päivät, ja se auttoi mua jaksamaan. 

koiran ollessa 6kk ikäinen, saatiin huonoja uutisia. lonkat oli todella huonot, olin musertuntut.  2kk meni kuitenkin suht hyvin ilman minkäänlaisia oireita.

sitten huononi alkoi oireileimaan enempi vinku, oli levoton, ontu jalkaansa…. jolloin tiesin että… en halunnut tehdä sitä päätöstä en todellakaan halunnut mutta tiesin että oli pakko. . viimeinen ilta yhdessä oli kamalin välillä en edes pystynyt katsomaan koiraa itkemättä.

ja 2.5.2017 sanoin hyvästit, mun kaverille mun valolle. ainoa asia mikä mulla oli hyvin elämässä melkein ainoa.. ja jouduin päästämään siitä irti, aivan liian aikaisin. se aamu oli kamala.  olin koiran kanssa huoneessa, silitin sen päätä pidin tassusta kiinni, ja loppuun asti olin vierellä.

Samalla tavalla kuin sekin oli ollut joka ikinen päivä.  sitten olikin surutyön vuoro. En sano että se on helppoa, se ei sitä todellakaan ole, se vaatii aikaa ja lisää aikaa ennen kuin alkaa helpottamaan.

Mutta hetki tulee kun pystyy katsomaan kuvia/videoita taas itkemättä. Lemmikit ovat ihania mutta niiden omistuksessa on myös tämä varjo puoli joskus on päästettävä irti.

Kaiken tämän läpikäymisessä kuitenkin auttoi kissani Nelli ja aika.

Nelli oli jo aikas vanha, mutta siinä kuitenkin porskutti eteenpäin minun kanssa, ja vietti päiviä kunnes tuli päivä 18.10.2018. Silloin jouduin sanomaan hyvästit toisen kerran, ja toiselle parhaalle ystävälleni. 

Nelli meni yhtäkkiä todella laihaan kuntoon, ja ei syönyt mitään ei käynyt astialla nökötti vaan,  Silloin jo kauhistelin ja oli pakko soittaa lekuriin, Nelliltä löydettiin syöpä.

Huonon ennusteen ja Nellin iän takia päätin päästää irti <3. Nämä on vaikeita, mutta rakkautta on päästää irti kuin sen aika on muistakaa se <3 Antakaa itsellenne aikaa surra, itkekää jos itkettää. ja tärkein puhukaa aina jollekkin älkää jääkö yksin. oletteko sinä joutunut hyvästelemään ystäväsi???

 

 

Harrastukset

Moro!

Yhdessä postauksessa kirjoitinkin yhdestä harrastuksestani, mutta tässä ajattelin kirjoittaa ihan noin yleisesti minun harrastuksista, ja mikä merkitys niillä on jos on.

Valokuvaaminen

Tästä onkin erillinen teksi mutta valokuvausta olen harrastanut pidempään minun harrastuksista, ja se oli myös ensimmäinen mitä rupesin tekemään ratsastuksen jälkeen.  Valokuvaaminen on ollut minulle aina sellainen harrastus että saa ajatukset muualle kun ottaa kameran käteen ja keskittyy luontoon.

Jos surettaa/ahdistaa/ärsyttää/suututtaa aika lailla mikä tunne vain, niin ulos kuvauslaite käteen ja kuvaamaan jos siitä tykkää. Itellä toimii joko kännykkä tai pokkari. Tällä hetkellä on käytössä vain puhelin mutta tarkoitus olisi hommata pokkari taas.

Värittäminen 

Aikuisten värityskirjat, oli minulle uusi tuttavuus tutustuin niihin viime vuoden puolella vasta, mutta aika lailla samaan tarkoitukseen, kun keskityn väritykseen kaikki ahdistavat tunteet häipyy, itsellä on auttanut myös stressiin.  Joskus ajattelin että värittäminen on vain lapsille, mutta ei se niin mene kyllä aikuiset saa yhtälailla tarttua värityskynään.

Pelaaminen 

Pelaaminen alkoi 7 vuotiaasta lähtien kun sain ensimmäinen pleikkarin eli ihan ensimmäisen pleikkarin. Silloin toki pelasin aika lailla vain lasten pelejä, koska olin lapsi itsekkin.

Mutta olen aina ollut aika ”herkkis” väkivallalle ja kauhulle jonka seurauksena vannotin etten koskaan pelaa esim toiminta pelejä saatika pelejä mitkä lukeutuu k18 termiin.

Ykkösen jälkeen tuli kakkonen, kolmonen, nelonen ja niin edelleen.

Pelaaminen on mulle ajatuksen pois viemistä niinkuin kaikki minun harrastukset mutta pelaaminen jotenkin vielä enemmän ehkä. Voi keskittyä vain siihen tarinaan. Tosiaan toiminnalliset pelit tuli mukaan kolmosen ja nelosen välissä, enemmän nelossa. Huvittavaa vaikka aina sanonut ettei pelaa niitä niin nyt sitten kuitenkin pelaa.

Musiikin kuuntelu 

Jos olette lukeneet minun voimabiisit postauksen tiedätte varmasti mitä musiikki mulle merkkaa. Aika paljon en usko että voisin elää ilman musiikkia. Musiikkia kuuntelen lenkillä, siivotessa, joskus myös silloin kun pelaan, aikoinaan myös silloin kun tein läksyjä, bussi matkoilla. Lähes jokapuolella siis.

Youtube

Tää menee kastiin pelaaminen aika lailla mutta teen siis videoita myös tubeen pelivideoita siis. tää tarina lähti aika lailla siitä että halusin/haluan haastaa itseäni kokeilemaan uusia juttuja mitä haluan tai mitkä on ollut mulla haavena. Tässä on kuitenkin skarpattava, Julkaisen aika harvoin videoita.

Siinä jotain mitä harrastelen toki on sitten vielä Rokin kanssa lenkkeily. Mitä harrastuksia teillä on,??? mitä ne merkkaa???

Tassuterapeutti

Moro!

Onko teillä joskus yksinäistä, ei kaveria jolle puhua, tai kaveri joka puukottaa vain selkään?  Ei sellainen ole edes kaveri, koittakaa päästä sellaisesta kaverista eroon.  Ette ansaitse sellaista kaveria eikä hän teitä.

Mutta on yksi ystävä joka ei puukota selkään, ja varmasti pysyy sinun vierellä elämänsä loppuun asti.  Varmasti jo tiedätte mistä puhun, nimittäin lemmikistä oli se sitten koira,kissa taikka vaikka hevonen, niin uskon että he ovat ainakin aitoja ystäviä, omistajilleen.

Itselläni on koira Roki nimeltään, enkä voisi parempaa ystävää toivoa, toki lemmikki ei pysty tekemään sinun kanssa samoja asioita joita, ihminen pystyy mutta ainakaan se ei puukota selkään.

Roki on ollut minun päivienpäiste. 

Aina kuin on ollut huono päivä ei ole tarvinnut kuin vain vilkaista Rokiin päin, niin on hieman parempi. Yleensä kuitenkin näillä hetkinä lähden Rokin kanssa lenkille, tai rupean tekemään hänen kanssaan muuta. Saa muuta ajateltavaa ja itselle paremman mielen.

Roki on auttanut myös selviämään kissani menetyksestä, Nelli-kissa jouduttiin lopettamaan 18.10.2018. Tästä päästääkin lemmikin omistamisen raskaampaan asiaan.  Joskus tulee se hetki kun siitä rakkaasta on luovuttava, joko tekemällä päätös itse, tai sitten lemmiki kuolee itse.

Itse olen ollut molemmilla kerroilla mukana kun minun kaveri on ottanut viimeisen henkäyksen luulen että en olisi antanut itselleni anteeksi jos en olisi mennyt.  Minulla on ollut yhden koiran lopetus ja tosiaan tuo Nelli kissan. Otso oli kuollessaan vain 8kk ikäinen 🙁 nelli taas jo vanhus 16 vuotias, mutta kyllä se silti sattuu yhtä paljon.

Mutta Roki on mulle se joka auttaa jaksamaan ja tosiaan saa päiviin jotain piristystä.

Tuo karvakorva on ollut todella ilopilleri todella nopea ollut oppimaan, olen miettinyt että sitten kun Roki on isompi niin voitaisiin ehkä kierellä sen kanssa, vähän niinkuin kaverkoira toimintaa. Roki rakastaa ihmisiä sekä koiria, ehkä vähän liikaakin. laitan loppuun muutaman kuvan karvakorvista 🙂

Mutta lemmikit ovat niitä aitoja ystäviä, ei puukota selkään eikä jätä, kuuntelevat sinun huolet ja murheet. Onko teillä lemmikkejä mitä jos on???

Roki

Otso Rip <3

Nelli Rip <3

Unelmat

Moro!

Onko sinulla unelmia tai haaveita joita olet aina halunnut kokeilla/tehdä, saavuttaa ja rakentaa sen oman polun, mutta et ole ”uskaltanut” koska olet miettinyt liikaa mitä muut ihmiset siitä ajattelee? tuttua?..  jep näin ei pidä ajatella PYSTYT SIIHEN!  kerron oman tarinani ja toivon että se auttaa teitä, toteuttamaan teidän unelmia ja haaveita.

Olin jo koulu aikoina todella ujo ja arkajalka ja otin kaikki asiat itseeni. Minua kiusattiin koko peruskoulu aika, joka loppuivasta kuin siirryin ammattikouluun, ja kaikkihan me tiedämme että kiusaaminen jättää jäljet.

Kuitenkin jo kouluaikoina mulla oli todella suuri halu mennä keikoille niiden joita kuuntelen, ja kesällä esimerkiksi festarit.  Mutta en koskaan ”uskaltanut” mennä koska ajattelin että sielläkin ihmiset vaan katsoisi ja alkaisi haukkumaan ja kiusamaan eikä hyväksyisi. tästä syystä oli siis vaikea mennä keikoille tuntemattomien ihmisten kanssa. ja osittain myös se ihmismäärä on mulle ongelma.

Ajatteleko sinä näin, että olet huono? olet liian lihava/lyhyt ruma.. mitä vaan… STOP siihen paikkaan.

Itse ajattelin näin 23 vuotta, ja se syö. se vetää sinut oikeasti niin alas, että tuntuu että sieltä on mahdotonta enään päästä pois. Ja ajattelee vaan että minun kohtalo on tämä en koskaan pysty suorittamaan omia haaveita STOP siihen paikkaan uudelleen.

Vuosien saatossa kävin keikoilla mutta vain tutun ihmisen kanssa. mutta silloin myös mun halu kokeilla muita asioita kasvoi, ja kasvoi ja kasvoi lisää. kun snapchat tuli puhelimeen, ja seurailin siellä. ajattelin että voisin itsekkin kokeilla… taasko ajatuksia ettei osaa/pysty STOP!

Viimevuoden puolella päätin että kokeilen tuota snäppäilyä ensiksi mitä muka voisin hävitä?  tottakai se  oli aluksi vaikeeta ja sönköttämistä ja tuli todella paljon hiljaisia hetkiä ja taas se epäilys että voiko tästä edes puhua, mistä sitä ylipäätään puhuisi.

Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin vaan ja kannustuksilla ja huomasin että osaankin ja että on ihan kivaa saada jokin paikka mihin voi puhua ajatuksiaan ja muuta. toki tässä täytyy muistaa että kyseessä on kuitenkin sosiaalinen median väline. että vähän miettii mitä kertoo ja sanoo. 

pitkään kuitenkin jatkoin snäppäilyä ja rakensin itselleni ”suojamuurin” ja sellaisen asenteen ettei minua kiinosta, mitä muut ajattelee tai tykkää, mistä puhun tai muuta, olin todella iloinen  ja ”ylpeä” itsestäni olin saavuttanut yhden haasteen jota pitkään ”pelkäsin” ja vältin ja annoin muiden määrätä mitä teen ei sellainen tee onnelliseksi.

Snäppäilyn myötä kuitenkin halu alkoi kasvaa keikkojen suhteen ja halusin ottaa seuraavan SUUREN asekeleen ja lähteä keikalle itsekseni/toisen kanssa.  olin viimevuonna kolmella keikalla ilman ketään tuttua.. kahella itekseni. ja huomasin että turhaan näitäkään pelkään että ei täällä mitään tapahdu, ja aina pääsee pois jos liikaa ahdistaa.

saavutin siis toisen unelmani, Joista on tullut todellakin sellainen ”Voittaja” fiilis joka kerta. Nyt uusimpana olen ruvennut tekemään pelivideoita youtubeen, missä on siis minun commantery pitkään olin katsonut muita pelivideoita, ja ajattelin että olisi kiva kokeilla itsekkin.  Mutta aluksi olin taas etten kuitenkaan osaa. EI!.

Uuden vuoden jälkeen päätin että nyt sen teen, ja jep, sitä teen edelleen. Nyt on tullut taas laiteltuu kyllä todella epäsäännöllisesti videoita.. :/ joten siinä on ainakin skarpattavaa.

Osaatte siis kun vain rohkeasti yritätte, älkääkä antako minkään tai kenenkään tulla teidän unelmien tielle.  Saavutatte ne aivan varmasti.! Millaisia unelmia teillä on??? Keskustellaan kommenteissa lisää 🙂

11 vinkkiä kriisitilanteisiin

Heipsun!

Joskus tulee tilanteita kun mieli ja tunteet menee vuoristorataa, ja oma pää ei oikein ehkä pysy siinä mukana, se on ihan luonnollista, ja normaalia, joskus tekisi mieli huutaa joskus taas itkeä. ja joskus vaan mennä pois, haluaa satuttaa itseään ja menee ja tekee sen tunteen mukana, ajattelee että se on ainoa ja oikea tapa päästä siitä fiiliksestä pois. Tuttua?.

Mä käyn näitä tunteita läpi päivittäin, mutta olen huomannut että voin hallita niitä. Kyllä aivan niin. kerron tässä muutaman vinkin jolla olen itse saanut mieleni ja itseni rahoittumaan. Keskustellaanhan kommentti osiossa onko sinulla samanlaisia tuntemuksia?

  • Mieti mikä tunteen aiheuttaa.
  • Käy tunne läpi/hyväksy ne
  • Muista että tunne puhuu et sinä.
  • Tee jotain mielekästä joka saa ajatukset muualle
  • Hiki jumppa
  • Kirjoita ”huoli” päiväkirjaa
  • Keskustele läheisen/kaverin kanssa
  • Kuuntele musiikkia
  • Laita kasvot veteen/suihkuun
  • oma ”huoli pois” laatikko
  • sisään ja ulos hengittely/silmät kiinni
  • ”kuuntele musiikkia”
”kirjota huoli päiväkirjaa”
”Tee mieleistä tekemistä”